99. Ikävä...

Nyt pystyn kerrankin tänne jotain kirjoittamaan, nimittäin nyt on aikaa. Tämä viikko on ollut erittäin surullinen meidän perheelle, sillä rakas koiramme Vuokko on poissa...:( Sillä oli henkitorven rappeuma, ihan synnynnäinen juttu, mutta nyt se sitten maanantai-tiistai välisenä yönä petti. Onneksi sitä ei jouduttu lopettamaan, vaan se koki luonnollisen kuoleman.

Vuokko oli meille todella rakas ja tärkein koira, se oli niin kiltti ja ihana. Se osasi aina lohduttaa, jos itse oli surullinen ja piristi elämää. Tätä on todella vaikea tajuta, etten nää Vuokko enää koskaan, enkä saa silittää sen pehmeää turkkia...:'(

Mutta Vuokko pysyy aina sydämessäni ♥ 

 ♥